Päätimme ystäväni Jessican kanssa lähteä extempore reissulle Helsinkiin seuraamaan kultajuhlia! Kesken kolupäivän kännykkääni tuli viesti, jossa luki ''lähetäänks tänää Helsinkii?'', tietysti minä suostuin ja sitten olikin edessä vain juna-aikataulujen selvittäminen..
Lähdimme koulusa hieman aikaisemmin, että kerkeämme hieman valmistautumaan ennen lähtöä. No ei sinne missään bilevaatteissa lähdetty vaan ihan vaan farkuissa, koska meille sanottiin, että Helsingissä saattaa olla aika kylmä. Junamatka sujui hyvin, ja sen jälkeen kuljimme massan mukana itse juhlapaikalle. Heti ensi alkuun me päätettiin, että halutaan mahdollisimman lähelle lavaa ja me itseasiassa pääsimmekin niin lähelle, että näimme jo lavalle jonkin verran. Esiintyjinä siellä oli Petri Nygård, Jare & Villegalle, Vesa-Matti Loiri yms.
En tiedä mistä saimme päähänpistoksen lähteä paikaltamme, ja suuntasimme ihan torin reunalle. Siellä oli aivan jäätävä tungos ja kesti hetki ennen kuin pääsimme sieltä pois. Teimme taktisen siirron ja lähdimme kävelemään tuomiokirkolle päin, koska Suomen Leijonien bussi lähtisi paikalta hetkenä minä hyvänsä. Tavoitteena oli päästä mahdollisimman lähelle bussia, ja niinhän me sitten päästiinkin.. Olimme siis ihan kiinni joukuetta kuljettavassa bussissa ja väki vain töni toisiaan, jotta pääsisivät lähelle kansan uutta suosikkia Mikael Granlundia. Tässä kohtaa pitää sanoa, että vaikka kuinka ihanaa se olikin olla juuri Granlundin alapuolella siinä bussin vieressä niin siinä oli myös huonotkin puolensa.. Nimittäin joka kerta kun hän sitten päätti heittää pelipaitansa tai jotain muuta kamaa niin ainakin kymmenkunta nuorta tyttöä hyppäsin suoraan päälle.
Lopputuloksena oli se, että olimme ilman kenkiä ja paikat kipeinä kaikesta tönimisestä.. Mutta ei voi sanoa, etteikö tunnelma olisi ollut hieno! Oli aivan sanoinkuvaamattoman hienoa olla suomalainen juuri sinä päivänä ja sanoi ruotsalaiset mitä tahansa niin kyllä sen voiton kuuluukin tuntua hyvältä 16 vuoden jälkeen!!
